Metsähanhi

Anser fabalis

Metsähanhi on pohjoisen syrjäseuduilla viihtyvä laji. Se pesii syrjäseutujen laveilla, vetisillä soilla, joskus metsälampien vaikeakulkuisilla nevareunuksilla. Metsähanhia esiintyy harvalukuisena pesimälintuna Keski-Suomen soilla. Valtaosa kannasta pesii kuitenkin Pohjois-Suomessa. Suomen kannaksi arvioidaan 1 000–2 500 paria. Hanhipari palaa vuodesta toiseen samalle suolle, ja muuton varrella olevat levähdyspaikat säilyvät samoina. Pesä on kuloheinillä tai muualla kuivalla materiaalilla vuorattu syvennys, ja se rakennetaan kasvillisuuden keskelle, usein puun tai pensaan alle tai suomättäälle.

Pesimäaikaan metsähanhen ravintoa ovat monet vesien ja rantojen kasvit kuten kortteet, sarat ja niittyvillat. Muuttoaikoina ja talvehtimisalueilla metsähanhi vierailee myös sänkipelloilla.

Metsähanhen erottaa merihanhesta nokan mustasta tyvi- ja kärkiosasta.

 

Muutto

Metsähanhi on muutto lintu. Muiden hanhien tavoin se muuttaa auran- tai jononmuotoisina, äänekkäinä parvina. Syysmuutto elo-lokakuussa, kevätmuutto huhti-toukokuussa. Jotkin yksilöt talvehtivat Suomessa. Talvehtii pääasiassa Pohjanmeren ympäristössä, mutta viime vuosina enenevässä määrin jo Etelä-Ruotsissa ja Tanskassa.

 

Suojelut

Metsähanhi on riistalintu. Muiden riistalintujen tapaan rauhoitettu metsästysajan ulkopuolella. Metsähanhesta tavataan Suomessa etenkin muuttoaikaan kahta alalajia: taigametsähanhi (A. fabalis fabalis) pesii Suomessa sekä tundrametsähanhi (A. fabalis rossicus) on Pohjois-Venäjällä pesivä läpimuuttaja. Taigametsähanhi on Suomessa vaarantunut ja tundrametsähanhi erittäin uhanalainen. Suomen metsähanhikantamme on taantunut 1990-luvun alusta lähtien. Varsinkin pohjoisilla aapasoilla pesivä taigametsähanhelle on kärsinyt taantumasta. Tundrametsähanhi ei ole kärsinyt samalla tavoin. Syitä taantumalle on etsitty soiden ja metsien käytön muutoksen sekä kasvaneen joutsenkannan vaikutuksista.