Rangifer tarandus
Poro kuuluu hirvieläimiin ja edelleen peuroihin. Muita hirvieläimiä ovat esimerkiksi hirvi ja metsäpeura. Poro on puolikesy eläin, joka muistuttaa elintavoiltaan ja rakenteeltaan kantamuotoaan tunturipeuraa. Poro voi risteytyä metsäpeuran kanssa.
Märehtijä
Luonnossa poron ruokalistalle kuuluvat mm. jäkälät, varvut, heinät, puiden lehdet, ja suokasvit. Kaikkiaan poron käyttämiä ravintokasveja on yli 350, joista tärkeimpiä lajeja on yli 100. Poro on myös märehtijöihin, ja sillä on neljä mahaa.
Paksu talvikarva
Poro alkaa elokuussa kasvattaa itselleen tiheää talvikarvaa, jonka alla keho pysyy lämpimänä jopa -50 asteessa. Porontalja on edelleen suosittu ja lämmin makuualusta. Porojen väritys vaihtelee lähes mustasta aivan valkoiseen. Poroilla on kymmeniä väriin liittyviä nimityksiä. Esimerkiksi tumma poro on musikki, vaalea suivakko ja valkea valkko.
Tarkka hajuaisti
Porolla on tarkka hajuaisti, jonka voi huomata pitkästä kuonosta. Se paikantaa jäkälän nenällään jopa metrin paksuisen hangen alta. Mikäli hangen läpi ei kantaudu riittävän lupaavaa tuoksua, ei poro ala kaivaa, vaan jatkaa etsintää.
Sarvet
Sekä uros- että naarasporoilla on umpiluuta olevat sarvet. Urokset pudottavat sarvensa rykimäajan jälkeen marraskuussa ja naaraat vasta vasomisen jälkeen touko-kesäkuussa.
Poro pudottaa sarvensa joka vuosi ja kasvattaa ne aina uudelleen kiima-ajaksi. Porouros tarvitsee sarviaan vain kiima-aikana syys-lokakuussa, jolloin urokset mahtailevat voimiaan ja tappelevat naaraista. Muina aikoina sarvet ovat vain tiellä, sillä ne haittaavat tiheissä metsissä kulkemista. Urokselle onkin kannattavampaa kasvattaa joka vuosi uudet sarvet vain silloin, kun se niitä tarvitsee. Niinpä kiima-ajan jälkeen uros pudottaa sarvensa ja kasvattaa uudet kevään ja kesän aikana.
Naaras pitää sarvensa pidempään, sillä sen täytyy suojella vasaansa pedoilta ja lauman muilta jäseniltä.
Kasvavat sarvet ovat pehmeän, samettisen nahan peittämät ja kuoriutuvat loppukesästä, kun ne saavuttavat lopullisen mittansa. Sarvia peittävässä nahassa kulkee verisuonia, jotka kuljettavat sarven kasvuun tarvittavaa happea ja ravintoaineita. Sarvien kasvu loppuu kesän lopussa, jolloin sonnit hankaavat sarvia puihin irrottaakseen nahan. Kun poro ei enää tarvitse sarviaan, niiden verenkierto loppuu ja sarvet kuivuvat. Kuivat sarvet putoavat itsestään pois.
Se aika vuodesta!
Porojen kiima-aika eli rykimä sijoittuu syys-lokakuuhun. SIlloin hirvaat kokoavat itselleen rykimäparttioita, joita johtavat valtahirvaat. Porojen kiima-aika on saanut nimensä hirvaiden rykimistä muistuttavasta äänestä. Vasat syntyvät touko-kesäkuussa. Vaatimet vetäytyvät vasomaan suojaisiin paikkoihin ja synnyttävät yleensä yhden vasan kerrallaan.