Surnia ulula
Pöllöt ovat aktiivisimmillaan tavallisesti yön pimennyttyä. Päiväaktiivinen hiiripöllö on kuitenkin poikkeus. Ne kyttäävät alempana liikkuvaa saalista kuusien latvuksesta tai muulta ympäristöä korkeammalta tähystyspaikalta. Hiiripöllö on keskikokoinen, pitkäpyrstöinen, mustan-, tummanruskean- ja valkoisenkirjava pöllö. Silmät ovat keltaiset.
Pohjoisen laji
Hiiripöllöjä asustaa pohjoisen pallonpuoliskon boreaalisella havumetsävyöhykkeellä. Suomessa hiiripöllöä tavataan pesimälintuna valoisissa metsissä Pohjois-Suomessa Pohjois-Karjalaan ja Suomenselälle asti, mutta harvemmin Etelä-Suomessa. Hiiripöllö viihtyy aukkoisissa ja harvapuisissa havu- ja sekametsissä, yleisin hiiripöllön pesimäympäristö on hakkuuaukea. Hiiripöllöt ovat kolopesijöitä, ne hyödyntävät usein esimerkiksi palokärjen vanhoja koloja, eivätkä varsinaisesti itse rakenna pesää. Siksi ne suosiva seutuja, joista löytyy kelopuita tai onttoja pökkelöitä. Alueet, joilla hiiripöllö pesii, riippuu hyvin pitkälti pikkujyrsijöiden määrästä. Jos esimerkiksi myyriä on pohjoisemmassa vähän, hiiripöllöjä vaeltaa myös Etelä- ja Keski-Suomeen, mihin ne voivat jäädä vuodeksi tai pariksi pesimään, jos siellä riittää paremmin ruokaa.
Suojelu
Kaikki Suomen pöllöt ovat rauhoitettuja. Hiiripöllö pesi 1800-luvulla yleisenä Keski- ja Pohjois-Suomessa ja vielä 1930-luvulla Lapissa runsaana. Hiiripöllöjen määrä väheni etenkin Keski-Suomessa ja Oulun läänissä jyrkästi todennäköisesti ilmastollisista syistä, tehokkaasta munienkeruusta sekä emolintujen ampumisen seurauksena. Hiiripöllökanta alkoi palautua 1960-luvulla ja se jatkuu edelleen.
Hiiripöllöt Ähtärissä
Ähtäri Zoon pöllötalossa asustaa kaksi hiiripöllöä, Tiistai ja Torstai. Naaraspöllö Tiistai on syntynyt Ähtärissä, koiraspöllö Torstai puolestaan muutti Ähtäriin Korkeasaaresta.
