• instagram
  • instagram

Talikon varressa, ammattina eläimet: Aika harva saa sanoa työskennelleensä hirvenvasojen varaemona. Pisimpään Ähtärin Eläinpuiston eläintenhoitajana työskennellyt Tiina Pitkänen on ollut tilanteessa, jossa orpovasa ei huolinut tuttipulloa muilta hoitajilta. Silloin ei auttanut muu kuin rytmittää elämä vasan ruoka-aikojen mukaan. 

 

Tiina Pitkänen taluttelee suomenhevostamma Tullausta Ähtäri Zoo Farmin pihamaalla. Välillä pysähdytään aitan eteen poseeraamaan kameralle, samalla hevonen saa Tiinalta halauksen ja taputuksia. Ratsastamaan ei tänään lähdetä, sillä maa on jäässä ja Tullaus odottelee vielä kengittäjän käyntiä, jotta jalkoihin saadaan pitävämmät hokkikengät.

Työ farmilla on Tiinalle uutta, mutta eläinpuisto ja sen eläimet tuttuja jo kolmenkymmenen vuoden ajalta. Tiina onkin pisimpään talossa työskennellyt eläintenhoitaja. 

- Asustelin Suomussalmella ja huomasin lehdessä ilmoituksen eläintenhoitajan paikasta Ähtärissä. Laitoin hakemuksen, sain kutsun haastatteluun ja sitä kautta töihin. Aloitin 1.6.1989, viime kesänä tuli siis 30 työvuotta täyteen täällä eläinpuistolla, Tiina muistelee.

Aikaisemmin Tiina oli ehtinyt opetella karjanhoitoa emäntäkoulussa ja maatalousoppilaitoksessa sekä työskennellä  muun muassa hevosenhoitajana hevostalleilla sekä 4h-neuvojana. Valintaa eläintenhoitajaksi tuki myös vankka lapsesta saakka jatkunut harrastuspohja eläinten parissa.

Työuransa aikana Tiina on vahvistanut osaamistaan opiskelemalla sekä tarha- että klinikkaeläinhoitajaksi. Ihan kaikkea villieläintenhoidosta ei kuitenkaan opi kirjasta, sillä eläimiä ja niiden käyttäytymistä oppii lukemaan parhaiten käytännössä. Työkokemus auttaa ennakoimaan tilanteita.

Kolmenkymmenen vuoden aikana työ villieläinten parissa ei ole merkittävästi muuttunut.

- Perusasiat on pysyneet samana. Työ on pitkälti siivousta, ruokintaa ja eläinten voinnin tarkkailua.

Paljon on asioita, joita on Tiinan mukaan tehty jonkin verran jo hänen uransa alkuaikoina, mutta nykyään niihin kiinnitetään enemmän huomiota. Esimerkkinä tästä hän mainitsee virikkeellistämisen, joka viime aikoina on sanana ollut hyvin paljon esillä. Tiinan mukaan jo hänen uransa alkuvuosina oli tapana aktivoida eläimiä ja rohkaista niitä lajityypillisen käyttäytymisen toteuttamiseen. Tätä toteutettiin muun muassa ruoan piilottamisella tarhoihin, jotta eläimet saisivat etsiä ruokansa itse, kuten ne luonnossakin tekisivät.

- Uutta alkuaikoihin verrattuna on myös eläinten kouluttaminen. Sitä ei pidä sekoittaa eläinten kesyttämiseen, mitä luonnonmukaisissa eläintarhoissa ei siis tehdä, vaan kouluttamisella pyritään siihen, että esimerkiksi erilaiset lääkinnälliset toimenpiteet olisi helpompaa toteuttaa aiheuttamatta eläimelle ylimääräistä stressiä. Eläimiä muun muassa voidaan opettaa astumaan puntarille, jotta saadaan niiden tarkka paino selville. Tämä helpottaa esimerkiksi lääkkeiden annostelussa, mikäli eläin sairastuu ja sitä pitää lääkitä.

Suosikkieläimikseen Tiina mainitsee hirvet ja metsäpeurat. Hirvet ovat hiipineet Tiinan sydämeen hänen varaemon roolinsa kautta, sillä vuosien varrella Tiina on hoitanut monet orpovasat aikuisiksi.

- Orpovasoja on tullut hoidettua ja tuttipullolla ruokittua. Siinä on väkisinkin syntynyt elämää suurempia yhteyksiä hirviin.

Esimerkiksi orpovasa Hessusta kasvoi Tiinalle hirven elämänmittainen ystävä. Hessun tarinan alku on surullinen: sen emo kuoli autokolarissa ja orvoksi jäänyt vasa ehti vaellella ilman emoa kaksi vuorokautta, ennen kuin metsästäjät löysivät sen. Siinä vaiheessa ilman ravintoa ollut Hessu oli hyvin huonossa kunnossa ja se päätyi Euraan kirpun eläinkotiin. Siellä se taisteli viikon verran hengestään ja vahvistuttuaan se kuljetettiin Ähtärin Eläinpuistoon.

Ähtärissä Hessu otti Tiinan niin vahvasti omaksi ”varaemokseen”, että tuttipullon pitelijäksi eivät muut hoitajat kelvanneet. Hirvenvasan äitinä oleminen oli Tiinan mukaan antoisaa, mutta myös rankkaa.

- Kova hommahan siinä oli, vasa kun tarvitsee maitoa usein ja pitkin vuorokautta - iltaisinkin tuli kotoa lähdettyä Hessua ruokkimaan. Hessun jälkeen tullut  tuttipullovasa Helinä sentään huoli maitoa muiltakin hoitajilta. Helinä löytyi Lappeenrannasta moottoritien laidalta harhailemasta, Tiina muistelee.

Luonnonmukaisessa eläinpuistossa eläimiä ei kesytetä ja orpoinakin tulleille eläimille annetaan mahdollisuus laumautua. Jotkut yksilöt pysyvät silti hoitajilleen tuttavallisina, kuten Tiinan tapauksessa Hessu ja Helinä tekivät. 

- Urani ihanimmat muistot liittyvät juuri hirviin, ihan tavallisiin siivoushetkiinkin hirvitarhalla. Hessu tuli usein kaveriksi, meillä oli loppuun saakka molemminpuolinen luottamus. 

Työnsä varjopuoliksi Tiina mainitsee luopumisen, joka on osa normaalia eläintenhoitajan elämää. Esimerkiksi Hessun kuolema 12-vuotiaana teki pitkään kipeää sitä vasasta asti hoitaneelle Tiinalle. 

 

Farmin eläimistä erityisesti suomenhevostamma Tullaus on tullut Tiinalle läheiseksi. 

Tänä syksynä Tiina on siirtynyt tekemään työvuoroja myös Zoo Farmin puolella.

- Villieläimiin pidetään aina tietty etäisyys. Täällä Farmilla kun tulee aamuvuoroon ja avaa tallin oven, saa ensimmäisenä napata syliinsä kissan. Sitten huomenet saa toivottaa karsinasta kurkotteleville lampaille, jonka jälkeen voi taputella hevosta. Perustyöt sinänsä ovat samoja kuin villieläinpuolella, siivousta ja ruokintaa, mutta täällä eläimien tervehdyksiin saa vastata rapsutteluilla, sitä ei villieläinpuolella voi tehdä.

Tiinan erityiseksi suosikiksi on Farmilla noussut suomenhevostamma Tullaus.

- Olen ollut todella hevoshullu lapsena ja nuorena. Aikuisiällä hevostelu jäi tauolle, joten nyt tuntuu kivalta ja kotoisalta, kun voi olla taas hevosten kanssa tekemisissä. 

 

 

 Tiina alle kouluikäisenä mummolan Leimu-hevosen selässä. 

 

 

  • flowpark ahtarizoo
  • luoman hirvimokit
  • honkiniemi
  • naavaresort
  • valkeisenloma

 

Web design by Mainostoimisto Uniikki

Hotelli Mesikämmenen varausehdot
Muiden kohteiden varausehdot