Strix aluco
Lehtopöllö on keskikokoinen pöllö, joka viihtyy etelänsuomalaisessa kulttuurimaisemassa. Lehtopöllöt tekevät pesänsä vanhojen onttojen tammien, vaahteroiden tai lehmusten uumeniin. Pesäpaikaksi kelpaa myös rakennuksen ullakko tai iso pönttö.
Lehtopöllö on maassamme uudistulokas, vaikka se onkin Euroopan yleisin pöllö. Ensimmäinen pesintä tavattiin vasta vuonna 1878. Laji pesii Etelä- ja Keski-Suomessa, harvoissa tapauksissa myös Oulun korkeudella asti. Ravintonaan lehtopöllö käyttää pikkujyrsijöitä sekä sammakoita ja selkärangattomia.
Hyvä hämäränäkö
Viirupöllöjen tavoin lehtopöllön silmät ovat kokonaan mustat. Tämä kertoo sopeumasta yöaktiivisuuteen ja hyvään hämäränäköön. Linnut ovat yleisimpiä luonnosta loukkaantuneina löytyviä eläimiä. Isot pöllöt kolaroivat autojen kanssa, jolloin niiltä vaurioituu usein silmä, nokka tai siipi. Silmävaurioinen pöllö on yleensä muuten täysin kunnossa, mutta saalistajaksi niistä harvemmin enää on.
Indikaattorilaji
Lehtopöllöissä esiintyy kahta värimuunnosta: höyhenpuku on joko harmaa tai punaruskea. Näistä harmaa selviytyy paremmin kylmässä kuin ruskea. Viime aikoina ruskea värimuoto on yleistynyt Suomessa lämpimämpien talvien vuoksi. Tästä syystä lehtopöllöä pidetäänkin indikaattorilajina ja todisteena ilmaston lämpenemisestä.
Suojelu
Lehtopöllö on rauhoitettu luonnonsuojelulailla.
Ähtärin lehtopöllöt
Rauha-lehtopöllön emo löytyi hukkuneena erään hautausmaan vesialtaasta ja lähistöltä löytyneet orvoksi jääneet poikaset otettiin hoitoon. Löytäjän kautta poikaset päätyivät eläinpuistoon ja poikasista toinen asuu meillä edelleen.
