Panthera uncia
Kissaeläimet ovat kaikkein kehittyneimpiä lihansyöntiin, ja niiden ravinto koostuukin lähes yksinomaan lihasta. Lumileopardi saalistaa villejä vuorilampaita ja -vuohia sekä alppikauriita. Tärkeintä saalista ovat puolilampaat eli baraalit, siperianvuohet ja argaalit (lammaslaji). Lisäksi sille kelpaavat mm. murmelit, jänikset, jyrsijät ja kanalinnut. Luonnollisten saaliiden puuttuessa lumileopardit tappavat myös kotieläimiä, mikä aiheuttaa kitkaa paikallisen väestön kanssa. Lumileopardi pystyy kaatamaan itseään jopa kolme kertaa painavamman eläimen. Nämä kissaeläimet ovat opportunisteja saalistajia eli ne eivät ole kovin erikoistuneet tiettyihin saaliseläimiin ja saalistuskäyttäytymiseen. Lumileopardi väijyy saalista kärsivällisesti, jonka jälkeen tekee yllätyshyökkäyksen ja pyrkii puremaan saalista kurkkuun. Kissaeläimelle tyypilliseen tapaan lumileopardit syövät hitaasti: kokonaisen saaliin syömiseen voi luonnossa mennä jopa 3-4 päivää. Saaliseläinten määrä on tärkein tekijä, joka ratkaisee, onko ympäristö sopiva lumileopardille.
Mestarimaastoutuja
Lumileopadit sulautuvat loistavasti ympäristöönsä ja ovat muutenkin sopeutuneet vuoristo-oloihin. Vuoristossa ilmasto on kylmää ja kuivaa. Lumileopardilla on kaunis, paksu turkki, joka on tiheä ja lämmin. Tiesitkö, että lumileopardin turkin täplät ovat yksilöllisiä ja niitä voidaan käyttää yksilöntunnistuksessa riistakamerakuvissa?
Lähes metrin pituinen tuuhea häntä helpottaa tasapainoilussa jyrkillä vuoren rinteillä sekä lämmittää vartaloa ja naamaa lumileopardin levätessä.
Sen lyhyet eturaajat ja pitkät takaraajat edistävät ketterää kulkua jyrkällä ja epätasaisella elinalueella. Isot tassut auttavat kävelemään lumessa lumikenkien tavoin.
Lumileopardi on hämäräaktiivinen eläin, mistä kertovat sen kellertävät silmät. Kellertävillä silmillä se näkee hyvin pimeässäkin. Kissaeläinten tavoin kyseessä on arka eläin, jota tapaa harvoin luonnossa. Hyvin kehittynyt rintakehä ja suuret nenäontelot ovat myös osoituksia lumileopardin sopeutumisesta kotiseutunsa kylmään ja ohueen ilmaan. Pyöreät ja lyhyet korvat vähentävät lämmönhaihtumista.
Hys hiljaa!
Lumileopardi ei pidä itsestään turhaa meteliä – se ei osaa nimittäin karjua. Tämä johtuu sen kurkun rakenteesta. Sen sijaan lumileopardi kykenee naukumaan, murisemaan ja ulvomaan sekä tuhisemaan.
Kissa ei kaipaa kaveria
Lumileopardi on yksineläjä, eikä uros välitä omista poikasistaan. Naaras ja uros tapaavat toisensa vain kiima-aikana, jolloin ne viettävät muutaman päivän yhdessä ennen kuin lähtevät omille teilleen. Lumileopardit kommunikoivat keskenään ja merkkaavat reviiriään jättämällä hajumerkkejä raapimalla maata takajaloillaan ja virtsaamalla kallioihin ja kiviin. Lumileopardi ei ole niin aggressiivinen reviirinsä suhteen kuin muut kissaeläimet, mutta urokset ovat reviiritietoisia toisia uroksia kohtaan. Lumileopardin kiima-aika ajoittuu joulu-helmikuulle. Tiineys kestää 93-110 päivää, jonka jälkeen naaras synnyttää yleensä 2-3 pentua kallion koloon tai luolaan. Pennut ovat syntyessään pieniä ja avuttomia; ne avaavat silmänsä vasta viikon ikäisinä. Noin 3 kk ikäisinä pennut alkavat seuraamaan emoaan ja oppivat tärkeitä saalistustaitoja. Emo kasvattaa pentunsa yksin: poikaset lähtevät omilleen parin vuoden iässä.
Levinneisyys
Korkealla Himalajan ja Keski-Aasian vuoristoissa eläviä lumileopardeja on luonnossa jäljellä enää 4000-6400 yksilöä. Nykyisin lumileopardit elävät Afganistanissa, Bhutanissa, Kiinassa, Intiassa, Mongoliassa, Nepalissa, Pakistanissa, Venäjällä, Kazakstanissa, Kirgisiassa, Tadžikistanissa ja Uzbekistanissa. Kiinan osuus 60 % koko alueesta. Lumileopardit elävät Himalajalla ja Keski-Aasian vuorilla yleensä 3000-5400 metrin korkeudessa. Ne suosivat puutonta aluetta, ja elävät nimenomaan vuoriston puurajan yläpuolella. Ne liikkuvat mielellään kallioisissa laaksoissa, joissa on hyvä piileskellä mutta laaja näköyhteys. Niillä on laaja reviiri, jonka laajuus riippuu saaliseläinten määrästä: Nepalissa on paljon ravintoa, joten siellä lumileopardin reviiri usein 30 km2, kun taas Mongoliassa on vähän ravintoa, joten siellä reviiri voi olla jopa 1000 km2.
Uhkana salametsästys ja vaino
Lumileopardikantaa uhkaa kolme merkittävää tekijää:
– Ilmastonmuutoksen aiheuttama puurajan nouseminen.
– Salametsästys
– Saaliseläinten väheneminen paikallisten kestämättömän metsästyksen seurauksena
Suojelu
Lumileopardien suojelemiseksi tehdään paljon työtä ympäri maailmaa. Niiden elinalueita suojellaan perustamalla suojelualueita. Salametsästystä vastaan alueella liikkuu partioita ja paikallisten ympäristötietoutta lisätään ympäristökasvatuksella. Lisäksi alueelle on kehitteillä petokorvausjärjestelmä. Kaikki 12 lumileopardimaata ovat sitoutuneet lumileopardin suojeluun ja lajia tutkitaan tehokkaiden suojelutoimenpiteiden selvittämiseksi. Eläintarhojen lumileopardeista pidetään tarkkaa kantakirjaa, jotta eläinten perimä säilyisi mahdollisimman monipuolisena ja eläimet terveinä. Tavoitteena on, että tulevaisuudessa lumileopardeja voitaisiin istuttaa takaisin alkuperäisille alueille. Tätä ennen vainon ja salametsästyksen olisi kuitenkin vähennyttävä.
