Bubo scandiacus
Tunturipöllö on Suomessa äärimmäisen uhanalainen ja harvinainen Lapin asukki. Maailmanlaajuisesti lajin levinneisyys keskittyy pohjoiselle napaseudulle. Tunturipöllöt voivat pesiä vain siellä missä myyriä ja sopuleita on paljon. Pikkunisäkkäiden kannat vaihtelevat vuodesta toiseen ja tunturipöllöt joutuvat vaeltamaan jopa tuhansia kilometrejä ruokamaiden perässä. Tunturipöllökoiraat ovat lumivalkeita, naaraiden ja nuorten yksilöiden väritys vaihtelee valkeasta tummiin juoviin. Valkoinen väri toimii tunturipöllöille suojavärinä lumisessa maisemassa. Jalat ovat höyhenpeitteiset, mitkä kertovat sopeumasta kylmiin oloihin. Tunturipöllö tekee pesänsä maahan kummulle, josta on laaja näköyhteys ympäristöön. Tunturipöllö saalistaa myös valoisaan aikaan, mistä kertovat sen keltaiset silmät.
Maailmanlaajuisesti vaarantunut, Suomessa äärimmäisen uhanalainen
Vielä 1900-luvun alussa tunturipöllö kuului Suomenkin vakituiseen pesimälajistoon, mutta katosi vainon ja laajamittaisen munien keruun takia 1930-luvulle mennessä. Keskieurooppalaiset keräilijät maksoivat tuolloin paikallisille asukkaille huomattavia rahasummia lajin munapesueistä. Laji rauhoitettiin vuonna 1962, ja nykyään tunturipöllöjä tavataan Suomessa hyvin harvinaisena ja satunnaisena pesimälajina vain pohjoisimmassa Lapissa. Suomessa lajin kansalliseksi uhanalaisuusluokitukseksi arvioitiin vuonna 2000 ”erittäin uhanalainen” ja vuonna 2010 ”äärimmäisen uhanalainen”.
Tunturipöllökannan vähentymisen tarkkoja syitä ei vielä tiedetä, mutta yksi todennäköinen ja mahdollinen syy on ilmastonmuutos, joka kaventaa tämän kauniin, arktisen lintulajin elinympäristöjä.
Suojelu
EAZA otti kesällä 2021 tunturipöllöt mukaan EEP-suojeluohjelmaan, koska tunturipöllöjen määrä on merkittävästi vähentynyt luonnossa. Ohjelmaan kuuluvista lajeista pidetään kantakirjaa, ja niiden lisääntymistä sekä siirtymistä eläintarhojen välillä säädellään lajikoordinaattorin antamien ohjeiden mukaan. Tunturipöllöjen mukaanotto EEP-suojeluohjelmaan perustui siihen, että viime vuosina on huomattu niiden maailmankannan olevan huomattavasti pienempi kuin alun perin luultiin. Todettiin, että laji on maailmanlaajuisesti vaarantunut.
EEP-suojeluohjelman avulla eurooppalaisten eläintarhojen tunturipöllökanta pyritään pitämään elinvoimaisena, ja sen perimmäinen tarkoitus on mahdollistaa lintujen luontoonpalautukset tulevaisuudessa, mikäli tunturipöllöjen tilanne luonnossa heikkenee pahemmin. Ajatuksena on, että eurooppalaisten eläintarhojen tunturipöllökanta olisi geneettisesti mahdollisimman monipuolinen. Eli jos tunturipöllöjen vaikeudet jatkuvat ja niitä uhkaa sukupuutto, olisi lajikomiteassa olevilla eläintarhoilla terve kanta, jonka kautta voitaisiin mahdollistaa lajin luontoonpalautus.
Ähtärin Tunturipöllöt
Ähtärin eläinpuistossa on tällä hetkellä neljä tunturipöllöä. Pariskunta Väinämöinen (koiras) ja Ahtisaari (naaras). Lisäksi eläinpuistossa on kaksi näiden poikasta: Taiga ja Tundra – molemmat naaraita. Naarastunturipöllömme Ahtisaari on villiä kantaa, ja on siten arvokas geneettisen monimuoisuuden kannalta. Se laskeutui nääntyneenä Pohjanmerellä laivan kannelle vuonna 2002 ja päätyi ensin Belgiaan ja sieltä meille Ähtäriin. Myös Tundra ja Taiga ovat tästä syystä geneettisesti arvokkaita yksilöitä. Ahtisaari ja Väinämöinen asuvat Luontotalon kyljessä olevassa tarhassa, Taiga ja Tundra pöllötalossa.
