Metsäpeura muuttaa ulkomaille – Laku-peuran 7 kohdan muistilista matkalle

 

Ähtärin eläinpuistossa syntynyt 2-vuotias metsäpeura Laku muutti viime viikolla Riikan eläintarhaan. Laku on hirvas, ja Riikassa se saa oman laumansa vaatimia. Latviassa toiveissa onkin metsäpeuran vasoja tulevina vuosina. Lakun muutto on osa EAZA:n uhanalaisten lajien EEP-suojeluohjelmaa. 

 

EEP-ohjelmaan kuuluvalla metsäpeuralla on koordinaattori, joka suosittelee yksilöiden siirtymistä tarhojen välillä ja lisääntymistä keskenään. EEP-ohjelmaan kuuluu myös tiedon jakaminen, tutkimus ja suojeluyhteistyö muiden verkostoon kuuluvien tarhojen kesken. Metsäpeuran lisäksi Ähtärin eläinpuiston lajeista EEP-ohjelmaan kuuluvat saukko, ahma, pikkupanda, lumileopardi, takini, tunturipöllö, kiljuhanhi ja visentti.

 

Matka uuteen kotiin ulkomaille on metsäpeuralle iso juttu siinä missä kenelle meistä tahansa. Kun EEP-ohjelman suositukset on saatu, paperityöt ja matkavalmistelut tehty, koittaa muuttopäivän aamu. Vaatteita ei ole matkalaukun täytteeksi, joten pakkauslistaa ei välttämättä tarvita. Monta muuta asiaa on kuitenkin hyvä muistaa. 

 

Lue alta muistilista Laku-peuran muuttomatkalle:

 

 

Matkailijan paperit oli tarkistettu moneen kertaan jo ennen Lakun lähtöä. Metsäpeuran ei ole aivan yksinkertaista kääntyä rajalla takaisin, joten on hyvä varmistua siitä, että kaikki luvat ja tiedot ovat järjestyksessä. Tarvittavat terveystutkimukset ja tiedot vaihtelevat sekä lajin että matkustuskohteen mukaan. 

 

Kun eläimiä siirretään EAZA:n eläinpuistojen ja -tarhojen välillä, rahaa ei siirry. Eläimiä ei osteta tai myydä, vaan niitä siirretään eläinlajin suojeluohjelmaa valvovan koordinaattorin suositusten mukaan. Tällä ehkäistään laitonta villieläinkauppaa, sillä eläinten myymisestä ja ostamisesta ei voi hyötyä taloudellisesti.

 

 Muut metsäpeurat tarkkailivat Lakun lähtöä kiinnostuneina hyvän matkan päästä.

 

 

Villieläimet eivät ole tottuneet ihmisen käsittelyyn samalla tavoin kuin kotieläimet, vaikka elävätkin tarhaoloissa. Eläimiä voidaan kuitenkin kouluttaa esimerkiksi menemään kuljetuslaatikkoon, jolloin nukuttamista eläimen siirtoa varten ei tarvita. Kouluttaminen vie paljon aikaa, vaatii suunnitelmallisuutta ja sen mahdollisuudet riippuvat lajista ja resursseista. Joskus eläimen siirto tulee eteen lyhyellä varoitusajalla, tai kouluttaminen ei jonkin muun syyn takia ole ollut mahdollista. Tällöin eläin nukutetaan ennen kuin se siirretään kuljetusautoon, jotta eläin ei koe tarpeetonta stressiä.

 

Laku-peura nukutettiin ennen lastaamista. Nukutuksessa käytettiin niin kutsuttua jab stick -sauvaa, jonka toisessa päässä on nukutusainetta sisältävä ruisku ja toisessa päässä kahva. Tällaista sauvaa käyttämällä vältetään nukutusnuolien ampuminen, joka on usein säikäyttää eläimen. Sauvaa käyttämällä nukutusaine menee myös varmemmin perille ja se on vähemmän kivuliasta. Sauvaa ei kuitenkaan voi käyttää silloin, mikäli eläinten lähelle ei pääse.

 

 

Jotta nukutustilanne olisi mahdollisimman rauhallinen, nukutuksen tekee mieluiten eläimelle ennestään tuttu henkilö. Lakulla se oli metsäpeuroja hoitava eläintenhoitaja. Eläinlääkäri valmisteli nukutusaineet yhdessä eläintenhoitajan kanssa, mutta Lakun hoitaja meni peura-aitaukselle yksin. Kaikkea ylimääräistä hälinää on hyvä välttää, joten nukutustilanteessa on läsnä mahdollisimman vähän ihmisiä.

 

Lakun hoitaja houkutteli metsäpeurat ruokailemaan jäkälällä, jolla ne saavat muutenkin herkutella. Hoitaja seisoi ruokailevien peurojen vieressä ja sai pistettyä nukutusaineen Lakun kylkeen. Laku hätkähti, mutta ei säikähtänyt sen enempää, vaan nukahti kätevästi lähelle porttia. Meitä muita siirrossa auttavia oli yhteensä neljä ja saavuimme paikalle, kun hoitaja soitti eläimen nukahtaneen. 

 

 

Nukutuksen tarkka ajankohta kirjoitettiin muistiin, jotta nukutuksen kestoa voitiin seurata. Tarkistimme Lakun tunnistustiedot ja mikrosirun. Eläinlääkäri annosteli rauhoittavaa ainetta, jonka vaikutus jatkuisi koko ajomatkan ajan. Muut metsäpeurat olivat siirtyneet kauemmaksi, ja tarkkailivat meitä kuusikon takaa.

 

Villieläinten nukuttaminen ei ole koskaan yksinkertainen asia, vaan siihen liittyy aina riskejä. Siksi kaikki tilanteet, joissa nukutusta tarvitaan, on hyvä käyttää kaikin tavoin hyödyksi. Lakulta otettiin verinäytteet ja laitetiin tuberkuloosin merkkiainetta silmän yläpuolelle. Tällä tavoin seurataan säännöllisesti tuberkuloosin esiintymistä, vaikka oireita ei olisi, ja voidaan huolehtia siitä, ettei vakava tauti pääse leviämään. 

 

Eläinlääkäri tarkastaa Lakun ennen matkalle lähtöä ja ottaa esimerkiksi verinäytteen.

 

 

Metsäpeuroilla on kookkaat sarvet. Kuljetusautossa peura saattaisi vahingoittaa itseään sarvillaan tai jäädä niistä jumiin kääntyillessään. Siksi sarvet sahataan pois ennen kuljetusta. Sarvet voidaan sahata pois silloin, kun ne eivät ole kasvuvaiheessa. Kasvuvaiheessa sarvia peittää samettinen nahka, jossa on runsaasti verisuonia. Tällöin sarvien poistamista ei voi tehdä, eikä metsäpeuroja voi siten kuljettaakaan. 

 

Kun peura siirretään sarvien ollessa täysikokoiset ja paljaat, ne sahataan pois luusahalla. Apuna voidaan käyttää myös esimerkiksi käsihiomakonetta, jotta terävät sarventyngät saadaan pyöristettyä. Nukutettuna eläin ei stressaannu toimenpiteistä, mutta on silti parasta pyrkiä ripeään mutta rauhalliseen työskentelyyn.

 

 

Kun kaikki oli valmista, Laku siirrettiin paksusta muovikankaasta tehdylle alustalle. Alustan avulla metsäpeuran pystyy tasaisella alustalla siirtämään kaksi henkilöä. Laku vedettiin alustalla kuljetusvaunun perälle, jonne sille oli varattu olkea pehmusteeksi ja ämpärillinen jäkälää. Kun Laku oli aseteltu oljille lepäämään mukavasti, kuljetusvaunun väliseinät suljettiin. 

 

Villieläinten kuljetukseen käytettävä kuljetusvaunu ei eroa juurikaan hevosenkuljetusvaunusta. Väliseinillä suuri tila voidaan jakaa pienemmiksi looseiksi, joissa eläinten on turvallisempi matkustaa. Osa eläimistä matkustaa omassa kuljetuslaatikossaan, joka siirretään vaunuun. Oma rauha on eläimille tärkeää, eikä Lakuakaan enää käyty sisällä vaunussa katsomassa lastauksen jälkeen. Eläinlääkäri antoi Lakulle nukutuksen vastalääkkeen kuljetusvaunun kyljessä olevasta luukusta. 

 

 Laku kuljetusautossa, eväänä jäkälää ja patjana olkia.

 

 

Vastoin yleistä uskomusta, melkein kaikki eläinpuistojen ja -tarhojen eläimet matkustavat hereillä. Nukutettuina siirretään lähinnä joitakin merinisäkkäitä. Nukuttaminen on aina riski, ja pidemmällä nukutusajalla riskit kasvavat. Siksi nukutus pyritään pitämään mahdollisimman lyhyenä – mutta ei liian lyhyenä: Metsäpeurojen nukutuksessa käytetään ketamiinia, jonka määrä elimistössä laskee sitä alemmas mitä kauemmin nukutushetkestä on kulunut. Aikaa olisi hyvä olla kulunut 45 minuuttia, sillä muuten heräävä eläin voi saada ketamiinin vaikutuksesta aistiharhoja. Laku heräteltiin hieman vaajaan tunnin kuluttua nukutuksesta.

 

Laku-peura heräili rauhallisesti ja nousi pian ylös seisomaan. Kuljetusauton luukut oli jo laitettu kiinni, mutta eläintä pystyi tarkkailemaan auton kojelautaan kiinnitetystä näytöstä. Siihen välittyi kamerasta, joka oli asennettu Lakun kuljetusloosiin. Laku seisoskeli paikoillaan ja katseli ympärilleen silmin nähden hämmentyneenä. Pää tuntui varmasti kevyeltä – ehkä enemmän menetettyjen sarvien kuin nukutuslääkkeen vuoksi. Lakulla ei kuitenkaan ollut syytä huoleen, sillä sarvet kasvaisivat takaisin ensi vuonna ja Riikassa Lakua odottaisi oma lauma, jollaisesta moni metsäpeurahirvas saa vain haaveilla.