Eläinmaailman isät

Eläinmaailman isät

Eläinkunnassa on isiä moneen lähtöön. Eläinisät osallistuvat – tai ovat osallistumatta – jälkeläistensä hoitamiseen hyvin eri tavoin. Eläimet eivät välttämättä noudata sellaista lisääntymiskäyttäytymistä kuin ihmiset, koska eläinmaailmassa tärkeintä on lisääntymisen tehokkuus. Kullekin lajille on kehittynyt erilaisia vanhemmuusjärjestelmiä sen mukaan, mikä toimii parhaiten.

Meidän ihmisten on helppo ihailla eläinmaailmassa niitä eläinlajeja, joiden urokset osallistuvat jopa pentujen kasvattamiseen, mutta lajikohtainen ihanne isyydestä täyttyy suurimmalla osalla lajeista jo onnistuneen parittelun tapahtuessa.

Pöllöt jakavat vanhemmuutta

Koska naaras hautoo munia pesässä, se ei pääse lähtemään ruoanhakureissuille vaarantamatta muniaan. Taatakseen onnistuneen hautomisen, tehtävänjako on pöllöpareilla selvä: koiras ruokkii naarasta koko haudonta-ajan. Pöllöt munivat yleensä keväällä, ja silloin kannattaa metsässä kulkijan perääntyä pöllön tai pesän huomatessaan, koska sekä koiraat että naaraat puolustavat toisinaan aggressiivisestikin poikasiaan. 

Karhu-uros on yksinäinen metsän kuningas

Uroskarhut elävät yleensä luonnossa yksin ja hakeutuvat naaraskarhujen seuraan vain niiden kiima-aikaan. Uroskarhun ainut ajatus on lisääntyminen, ja siksi se ei luonnollisesti siedä muita uroksia ja sen luontoon kuuluu etsiä kiimassa olevia naaraita.

Karhuemo pysyttelee pentujensa kanssa kaukana kaikista uroksista, tutuista ja vieraista, koska pennut seuraavat emoa jopa kolme vuotta ja niin kauan kun pennut ovat karhuemon seurassa se ei tule kiimaan. Mikäli uroskarhu kohtaa pennut se saattaa tappaa koko pentueen, jotta naaras tulisi nopeammin uudelleen kiimaan. Jos uroskarhu tunnistaa viimevuotisen parittelukumppaninsa ja siten myös pentunsa, se jättää usein “perheensä” rauhaan.

Kettu-isä hoitaa pesuetta yhdessä emon kanssa

Koiraeläimillä urokset osallistuvat usein jälkeläisten hoitamiseen. Uroskettu hoitaa poikasiaan yhdessä naaraan kanssa. Pentuaikana uroksen tehtävä on kantaa ruokaa emolle ja vartioida pesää sillä aikaa kun emo hoitaa imetyksen. Kun pennut ovat isompia uros osallistuu pentujen metsästystaitojen opettamiseen.

Susi kasvattaa laumassa

Susilaumassa on usein yksi alfauros ja/tai alfanaaras, jotka ovat laumansa lisääntyvät yksilöt. Alfauroksella on siis usein yhdessä alfanaaraan kanssa jaettu johtajarooli, ja se on myös lauman muiden jäsenten isä. Sudet elävätkin usein tiiviissä laumassa, jossa jokaisella on oma paikkansa. Kuten johtajuus, myös vanhempien roolitus on jaettu isän ja äidin kesken. Isä ottaa osaa tuoreen tulokkaan hoitamiseen, ruokkimiseen ja myös puolustaa pentujaan erilaisilta uhilta. Susi-isät osaavat myös olla leikkisiä pentujen kanssa, ja leikin kautta opettaa tärkeitä taitoja.

Ilves ja lumileopardi

Ilves ja lumileopardi ovat molemmat kissaeläimiä, ja se näkyy heidän käyttäytymisessään myös suvun jatkamisessa. Luonnossa sekä ilves, että lumileopardi elävät yksin tutulla reviirillään ja lähestyvä naaraita ainoastaan kiima-aikaan. Paritteluaika kestää noin viikon ja sen jälkeen koiraat, mahdolliset tulevat isät, lähtevät takaisin omille reviireilleen.