Hirvi

Alces alces

Hirvi on yksi ensimmäisistä eläimistä, joka levittäytyi Suomeen jääkauden lopussa 9 000 vuotta sitten. Hirvi on ollut aina suomalaisille tärkeä eläin sekä metsästyksen että kulttuurin tasolla. Suomalaiset ovatkin kuvanneet hirviä jo esihistoriallisella ajalla, ja eläin on ikuistettu esimerkiksi moniin kalliomaalauksiin. Hirveen viitataan myös Kalevalassa. Hirvi voi elää yli 20-vuotiaaksi. Vaikka metsissämme on paljon hirviä, niitä pääsee näkemään harvoin luonnossa. Hirvi on suurin hirvieläin ja Suomen kookkain eläin; uroshirvi voi painaa jopa 600 kiloa! Eläin on komea, joskin hieman erikoinen ulkonäöltään: vaaleat pitkät jalat ja lyhyt kaula, kyömymäisessä päässä huomattavasti alahuulta pidempi ylähuuli. Erityistuntomerkkinä toimii myös kaulan alla roikkuva kieleke eli kello.

 

Sarvet

Uroshirvillä eli sonneilla voi olla kahdenlaisia sarvia: lapio- tai hankosarvia. Sarvien muoto määräytyy yksilön geeneissä, ja Suomessa tavataan yleisemmin hankosarvisia hirviä. Sarvet ovat umpiluuta ja suuret sarvet voivat painaa jopa parikymmentä kiloa. Sonni pudottaa sarvensa joka vuosi ja kasvattaa ne aina uudelleen kiima-ajaksi. Hirviuros tarvitsee sarviaan vain kiima-aikana syys-lokakuussa, jolloin urokset mahtailevat voimiaan ja tappelevat naaraista. Muina aikoina sarvet ovat vain tiellä, sillä ne haittaavat tiheissä metsissä kulkemista. Uroshirvelle onkin kannattavampaa kasvattaa joka vuosi uudet sarvet vain silloin, kun se niitä tarvitsee. Niinpä kiima-ajan jälkeen uros pudottaa sarvensa ja kasvattaa uudet kevään ja kesän aikana. Kasvavat sarvet ovat pehmeän, samettisen nahan peittämät ja kuoriutuvat loppukesästä, kun ne saavuttavat lopullisen mittansa. Sarvia peittävässä nahassa kulkee verisuonia, jotka kuljettavat sarven kasvuun tarvittavaa happea ja ravintoaineita. Sarvien kasvu loppuu kesän lopussa, jolloin sonnit hankaavat sarvia puihin irrottaakseen nahan. Kun sonni ei enää tarvitse sarviaan, niiden verenkierto loppuu ja sarvet kuivuvat. Kuivat sarvet putoavat itsestään pois.

 

Kaksoset

Hirvi on pääasiassa yksineläjä. Talvisin ne kokoontuvat muutaman yksilön laumoihin, sillä lumessa kulkeminen helpottuu ja lauma antaa suojaa petoja vastaan. Hirvi tekee vuosittaisia kevät- ja syysvaelluksia kesäisten ja talvisten ruokintapaikkojen välillä. Kiima-aikana sonnit kaivavat kiimakuoppia, joihin ne virtsaavat ja joissa ne kieriskelevät levittäen hajuaan. Toisinaan urokset käyvät sarvillaan fyysistä kamppailua naaraista, mutta usein uhittelu sekä sarvien ja kellon esittely riittää. Keväällä naarashirvi eli lehmä synnyttää yksi tai kaksi poikasta. Ne seuraavat emäänsä vuoden ajan, jonka jälkeen emä vieroittaa ne ennen uusien poikasten syntymää. Hirvi tulee sukukypsäksi parin vuoden ikäisenä.

 

Pitkät koivet

Hirvi on aktiivinen läpi talven. Sen karvapeite koostuu ontoista, lämpöä eristävistä karvoista, jonka alla on tiheä aluskarva. Lisäksi eläimen ison koon vuoksi sillä on vähän lämpöä haihduttavaa pintaa suhteessa painoon. Hirven pitkät jalat helpottavat eläimen liikkumista paksussa lumessa.

 

Kasvinsyöjä

Hirvi on kasvinsyöjä, ja se syö lähes kaikkia maassamme esiintyviä kasveja. Syötävät kasvilajikkeet vaihtelevat vuodenaikojen mukaan, riippuen mitä kulloinkin on tarjolla. Sille kelpaavat lehtipuiden ja pensaiden versot ja lehdet, ruohot, heinät, varvut, vesikasvit ja talvella männyn vuosikasvut sekä puiden kuori ja oksat. Tärkeimmät ravinnonlähteet ovat koivu ja mänty runsaan saatavuutensa vuoksi. Kuuseen hirvi ei mielellään koske, jos tarjolla on muutakin syötävää.

 

Papanat

Yksi hirven käyntikorteista on ulostekasa. Jätökset näyttävät erilaisilta eri vuodenaikoina. Karkea jako on, että kesällä hirvi tekee läjiä ja talvella papanoita. Papanoiden muodosta voidaan päätellä niiden tekijän sukupuoli ja ikä!

 

Hyötyä ja haittaa

Hirvikantaa on säädelty pitkään metsästyksellä. 1900-luvun alussa kanta ajautui lähes sukupuuttoon ja 1970-luvulla kanta taas kääntyi hurjaan kasvuun. Tähän vaikuttivat mm. kannan seuranta, valikoiva metsästys ja taimikoiden lisääntyminen. Nykyään kantaa säädellään suunnitellulla metsästyksellä. Tällä tavoitellaan pientä talvikantaa metsätuhojen välttämiseksi, mutta myös suurta vasatuottoa hyvän saaliin takaamiseksi. Hirvi on sekä hyöty- että haittaeläin. Se on taloudellisesti tärkein riistaeläimemme, mutta aiheuttaa myös tuhoa taimikoissa sekä vaaratilanteita liikenteessä.