Karhu

Ursus arctos

Karhu on maamme kansalliseläin. Esi-isillemme karhu oli tärkeä ja pyhä eläin, jota ei sopinut kutsua nimeltä. Siksi karhulle on keksitty runsaasti lempinimiä. Karhu saattaa elää tarhaoloissa jopa 40-vuotiaaksi, luonnossa metsästysalueilla vain noin 9-10 -vuotiaaksi. Karhu lähes hävitettiin 1800-luvun lopulla. Nykyään karhukannan suuruudeksi arvioidaan parisen tuhatta yksilöä. Yleensä karhu väistää ihmistä, mutta uteliaat ja nuoret karhut saattavat välillä eksyä lähelle asutusta. Eläin on luonteeltaan arka, ja mieluummin pakenee ihmistä kuin lähestyy sitä. Siksi on syytä pitää jonkinlaista ääntä karhualueilla liikkuessaan.

 

Kaikkiruokainen suurpeto

Ruskeakarhu on maailman laajimmalle levinnyt karhulaji. Se on Suomen suurin petoeläin, vaikka noin 75% sen ruokavaliosta koostuu kasveista. Karhu onkin kaikkiruokainen: se syö niin marjoja, erilaisia kasvinosia, kalaa, hyönteisiä kuin viljaa ja lihaakin. Edes karhun eli mesikämmenen maine suurena hunajan ystävänä ei ole satua, vaan karhut herkuttelevat hunajalla mieluusti aina, kuin mahdollista. Karhu vierailee aktiivisesti myös haaskoilla.

 

Tarkka nenä

Karhulla on pitkä kuono ja hyvin tarkka hajuaisti. Lähes aina karhu haistaakin ihmisen ennen kuin ihminen edes tietää karhun liikkuvan samoilla alueilla. Pienet silmät kertovat heikosta näkökyvystä.

 

Pienet karhunpennut

Ruskeakarhut elävät pääosin yksin, ja tapaavat lähinnä touko-heinäkuussa olevan kiima-ajan aikana. Tarhaoloissa jotkut yksilöt tulevat kuitenkin hyvin toimeen samassa tilassa, ja jotkin tutkimukset osoittavat, että naaraat käyttävät ainakin osittain päällekkäisiä elinpiirejä lähisukulaistensa kanssa. Uroksen elinpiiri on noin 1 400-1 000 km2 ja naaraalla noin 250-500 km2. Luonnonvarakeskuksen (LUKE) uusimman kanta-arvion mukaan Suomen karhukanta on kasvanut. Karhujen kokonaisyksilömäärän arvioidaan olevan 2300–2500 yksilöä ennen vuoden 2020 metsästyskautta. Arvio on noin 14 prosenttia suurempi kuin edellinen arvio.

Kiima-aikana uroksilla saattaa olla koviakin tappeluita naaraasta. Parittelun johtaessa hedelmöittymiseen ilmenee jälleen yksi karhujen erikoisuus, eli viivästynyt sikiönkehitys. Tiineys pysähtyy alkuvaiheeseen vaihtelevaksi ajaksi ennen kuin jälleen etenee, siksi tiineyden kokonaiskestossa on suurta vaihtelua. Alkiot kiinnittyvät kohtuun vasta emon käydessä talviunille.

Pentuja syntyy kerralla 1 - 4 emon nukkuessa talviunta. Syntyneet pennut ovat varsin pieniä (n. 500g), sokeita ja avuttomia, mutta emon rasvaisen maidon avulla ne kasvavat huimasti ennen kevään koittamista. Pennut seurailevat emäänsä yleensä seuraavan vuoden kevääseen asti, joskus pidempäänkin. Emo saa pentuja yleensä 2 - 4 vuoden välein. Silloin tällöin emon mukana ovat sekä isommat, että vastasyntyneet pennut.

 

Karhunkaataja

Karhun metsästystä säädetään EU:n luontodirektiivillä. Suomen karhukanta on vahvistunut sen verran, että sen kokoa voidaan säädellä kannanhoidollisella metsästyksellä. Poronhoitoalueella karhua metsästetään määriteltyjen kiintiöiden rajoissa ja muualla Suomessa erikseen myönnetyillä poikkeusluvilla. Karhunkaadosta on ilmoitettava Suomen riistakeskukselle ja poliisille. Metsästykseen osallistuvan on suoritettava erillinen ampumakoe. Karhun lihaa voi syödä, mutta siinä piilee trikinoosivaara, jonka vuoksi liha on tarkistutettava ennen syömistä.

 

Talvi kuluu nukkuessa

Suomessa talvi on pitkä ja ravintoa niukasti, joten täällä ruskeakarhut nukkuvat talviunta energiaa säästääkseen. Eteläisemmissä maissa ne saattavat olla aktiivisia läpi talven. Syksyllä karhut keräävät vararavintoa syömällä suuria määriä esimerkiksi hiilihydraattipitoisia marjoja. Rasvavarannon turvin karhu selviää jopa 6 kuukauden unista syömättä, vaikka yleensä talviuni ei ole ihan näin pitkä. Talviunille karhu käy loka-marraskuussa. Talviunta nukkuva karhu ei ole samanlaisessa syvässä horteessa kuin todelliset horrostajat kuten lepakko, vaan karhu voi talven aikana liikkua ja jopa herätä ja poistua talvipesästä kesken unien. Karhu rakentaa talvipesänsä esimerkiksi vanhaan muurahaiskekoon tai kuusen alaoksien suojaan. Talvella metsässä kulkiessaan ei arvaakaan, että jonkin kumpareen alla karhunaaras voi juuri synnyttää pentuja talvipesäänsä!

 

Levinneisyys

Ruskeakarhu on maailman laajimmalle levittäytynyt karhulaji. Suomessa ruskeakarhuja tavataan koko maassa Ahvenanmaata lukuun ottamatta.