Kiljuhanhi

Anser Erythropus

Kiljuhanhi on yksi Pohjoismaiden uhanalaisimpia pesimälintuja, se kuuluu romahdusmaisesti vähentyneiden lintulajiemme joukkoon. Kiljuhanhi on Tunturi-Lapin pesimälintu, joka on viimeksi todistetusti pesinyt Suomessa kesällä 1995. Tämänhetkinen kananarvio Suomessa on 0–5 paria ja Pohjoismaissa 30–35 paria. Kiljuhanhi oli yleinen ennen toista maailmansotaa, ja oli tällöin Tunturi-Lapin runsaslukuisin hanhilaji.

Laji elää tunturialueilla tunturivesistöjen tuntumassa ja on varsinkin pesimäaikaan hyvin arka. Kiljuhanhi on kasvinsyöjä kuten muutkin hanhet. Poikaset syövät myös hyönteisiä. Kiljuhanhi ei talvehdi tunturialueilla, vaan se muuttaa kaakkoon Mustanmeren ja Kaspianmeren seuduille Etelä-Venäjälle ja Kazakstaniin.

Kiljuhanhi muistuttaa tundrahanhea, mutta on pienempi ja sirompi. Parhaat erottavat tuntomerkit ovat pieni vaaleanpunainen nokka sekä keltainen silmärengas.

 

Uhat

Kiljuhanhi on Suomessa äärimmäisen uhanalainen (CR) ja maailmalla vaarantunut laji (VU). Kiljuhanhea uhkaa liiallinen metsästys etenkin muuttolevähdys- ja talvehtimisalueilla. Lisäksi laji on muista hanhista poiketen riippuvainen matalakasvuisista luonnonniityistä, jotka vähenevät koko ajan. Kiljuhanhen metsästys edistää kannan taantumista.

  

Suojelu 

Kiljuhanhen pelastamiseksi on meneillään monia erilaisia projekteja. Muuttomatkan varrelle on esimerkiksi perustettu suojelualueita ja paikallista väestöä on valistettu kiljuhanhen uhanalaisuudesta.