Lapinpöllö

Strix nebulosa

Lapinpöllö on huuhkajan jälkeen Suomen toiseksi suurin pöllö. Lapinpöllö pesii nimensä mukaisesti pääasiassa Pohjois-Suomessa, Pohjois-Pohjanmaalta Lounais-Lappiin sekä Kainuussa ja Pohjois-Karjalassa, mutta satunnaisia pesintöjä esiintyy myös Keski- ja Etelä-Suomessa. Parhaina myyrävuosina laji pesii hajanaisesti myös Satakunnan, Itä-Hämeen ja Etelä-Karjalan kuusivaltaisissa havu- ja sekametsissä. Lapinpöllö suosii iäkkäitä, aukioiden, metsäpeltojen ja soiden pilkkomia, melko luonnontilaisia metsiä. Lapinpöllö suosii pesäpaikkana vanhoja haukanpesiä, pökkelöitä tai joskus jopa vanhan muurahaiskekoja maassa.

Vaikka lapinpöllö näyttää suurelta pöllöltä, koostuu sen ruokavalio vain pikkunisäkkäistä. Myyrien määrä vaihtelee rajusti vuodesta toiseen. Hyvänä myyrävuonna lapinpöllöemot pystyvät kasvattamaan ison poikueen. Huonona myyrävuonna emot jättävät pesinnän väliin ja voivat jopa kuolla itse nälkään.

 

Höyhenpeitteiset jalat

Tunturipöllön tavoin lapinpöllön jalat ovat höyhenpeitteiset. Pää on hyvin suuri, ja naamassa on pienehköjä keltaisia silmiä ympäröivät tummat ohuet renkaat. Ilmeeltään lapinpöllö on arvokas.

Lapinpöllö höyhenpuku toimii talvella eristävänä lämmikkeenä. Erinomaisen kuulonsa avulla se pystyy paikantamaan saaliin lumihangen alta. Suuren kokonsa avulla se puolestaan pystyy rikkomaan jopa kantavan hangen ja nappaamaan saaliinsa lumen läpi.

 

Suojelu

Lapinpöllö on luonnonsuojelulailla rauhoitettu laji. Suomen pesimäkannaksi arvioitu 300–2000 paria.